Lähtökohta on se, että kotona tulee voida asua juuri niin kauan kun ihminen sitä itse haluaa ja kotona turvallisesti pärjää. Toimintakyvyn laskiessa ikääntyneelle tarjotaan kotona asumisen tukea ja kuntoutusta. Kotona asumisen turvallisuutta voidaan lisätä esimerkiksi mahdollistamalla avunpyyntö turvaranneketta painamalla. Turvapuhelimen avulla asunnossaan pyllähtänyt vanhus pystyy hälyttämään paikalle turva-auttajat, jotka avustavat vanhuksen jaloilleen ja tarkastavat terveydentilan. Jos ihminen pärjää kotonaan edellä mainituilla tukipalveluilla niin tottahan toki, oma koti on kaikista paras paikka.
Arkitodellisuus on monesti toisenlainen. Vanhus asuu yksin kotonaan ja kotihoito käy jopa kuudesti vuorokaudessa. Kotihoidon käyntien väliajat vanhus viettää sängyssään, koska liikkumiskyky ei riitä edes huoneesta toiseen siirtymiseen. Liikkumista yrittäessään vanhus kaatuu lattialle. Välillä kaatuminen johtaa loukkaantumiseen ja sairaalakäyntiin, mutta yleensä riittää ylös auttaminen. Vanhus autetaan sänkyyn, jossa päivä jatkuu maaten aina seuraavaan kotihoidon käyntiin saakka. Liikkumiskykynsä menettänyt, säännöllisesti kotonaan kaatuileva vanhus ei ole ollenkaan harvinainen avoterveydenhuollon asiakas.
Osalla vanhuksista liikkumiskyky on erinomainen, mutta ongelmana on muistamattomuus. Tällaisilla sekavilla ja muistamattomilla vanhuksilla on kotonaan ovihälyttimet, jotka hälyttävät kun vanhus pyrkii ulos asunnostaan. Pahimmillaan ovihälytin hälyttää jopa kuusi kertaa yössä ja jokaisella kerralla kotiin lähetetään turva-auttajat tai yöpartio. Ajoittain vanhus pääsee eksymään omille teilleen ja harhailee yöpaitasillaan talviyössä. Paikallislehdestä luemme ne tilanteet, joissa harhailemaan lähtenyt muistisairas vanhus löydetään kuolleena. Huomattavasti useammin tilanteesta selvitään säikähdyksellä ja vanhus saatellaan takaisin ovihälyttimellä varusteltuun kotiinsa.
Omaisille tämä on raskasta ja aiheuttaa jatkuvaa huolta.
Osaoptimoinnilla kustannukset vieritetään valtiolle
Osaoptimoinnissa kyse on siitä, että palvelua tuotetaan tehottomasti ja riittämättömästi, jotta kustannukset pystyttäisiin vierittämään muiden maksettavaksi. Tilanteessa ollaan olosuhteiden pakosta. Kotona asuva ikäihminen maksaa itse vuokransa, lääkkeensä, ruokansa, kotihoidon ja hoitotarvikkeet. Riippumatta tarvittavien palveluiden määrästä, kustannukset tulevat pääasiassa yksilön itsensä ja valtion maksettavaksi.
Toimintamalli on halvempi kunnalle, mutta ei ole yhtään sen halvempi veronmaksajalle.
Kuinka kustannustehokasta toimintaa voi olla se, että kotona pärjäämättömän vanhuksen luona vierailee kotihoito kuudesti vuorokaudessa. Alkuyöstä kotihoito hälyttää paikalle ambulanssin, joka vie vanhuksen yöpymään kalliille erikoissairaanhoidon paikalle. Aamun sarastaessa vanhus lähetetään sairaalasta takaisin kotiin, jotta kotihoito voi taas vierailla kuudesti vuorokaudessa. Etelä-Karjalan maakunnassa on muutama yön yli – paikka, johon kotona pärjäämätön vanhus voidaan mahdollisesti lähettää sosiaalisista syistä akuutissa tilanteessa. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi Lehmuskoti Lappeenrannassa ja Tikanpesä Imatralla. Pitkäaikaisen hoivan paikkoja ei kuitenkaan ole tarjolla, joten vanhus palautetaan kotiinsa ja tilanne jatkuu.
Puhutaan ns. pyöröovi-ilmiössä, jossa vanhusta pompotetaan kodin ja sairaalan välillä pahimmillaan useita kertoja viikossa.
Yksittäinen kotihoitaja ei voi ottaa vastuulleen sitä, että kotihoidossa hoidetaan liian huonokuntoisia potilaita, eikä hän voi myöskään viettää koko työvuoroaan vahtien yhtä potilasta. Hyvien vaihtoehtojen puuttuessa, ikäihminen lähetetään sairaalareissuille yhä uudelleen ja uudelleen.
Tehostettua palveluasumista tulee lisätä
Kotihoidossa huomattava osa hoitajan työvuorosta kuluu siihen, että ajetaan autolla siirtyen asiakkaan luota toiselle. Kotihoito soveltuu parhaiten niille asiakkaille, jotka tarvitsevat vain kohtuullisissa määrin hoivapalveluita. Silloin, kun hoivapalvelun tarve on erityisen suuri, on se järkevämpää tarjota keskitetysti yhdessä paikassa.
Tehostettua palveluasumista järjestetään silloin, kun huolenpidon tarve on ympärivuorokautinen. Etelä-Karjalassa on tehostetun palveluasumisen paikkoja, mutta viimeisimpien laskelmien mukaan jonossa on jopa 100 asiakasta. Jotta hoitopaikkaa jonottaville vanhuksille voidaan tarjota apu, tarvittaisiin aukaista peräti kaksi Lehmuskodin kokoista paikkaa.
Hoitopaikkojen puutteen lisäksi ongelma on myös rekrytoitavissa olevan hoitohenkilökunnan määrä. Hoitoala ei vedä tällä hetkellä puoleensa ja jo työssäolevat hoitajat pyrkivät karkaamaan alalta. Hoitajamitoituksen rikkomisesta seuraavat sakkomaksut johtavat myös siihen, että on järkevämpää pitää paikkoja tyhjänä kuin hoitaa potilaita alimiehityksellä.
Ongelma on monimutkainen mutta se tulee ratkaista. Kustannusten kauhistelu tai osaoptimoinnin jatkaminen ei ole ratkaisu.
Ympärivuorokautisen hoivan paikkoja ja hoitohenkilökuntaa tarvitaan lisää.
Lue lisää:
Etelä-Saimaa 20.1.22: Uudet valtuutetut joutuvat mylläämään Eksoten palveluita rankalla kädellä
Etelä-Saimaa 30.12.21: Hoitopaikkaa odottavien vanhusten kodeissa vallitsee kauhun tasapaino..
Etelä-Saimaa 30.12.21: Vanhusten hoivasta puuttuu yli 100 paikkaa Eksoten alueella..