Pelastustoimen tehtävät on lueteltu pelastuslain (379/2011) 27§:ssä. Näitä lakisääteisiä tehtäviä ovat mm. erilaiset valvontatehtävät, varautuminen ja toiminta onnettomuus- ja vaaratilanteissa.
Pelastustoimen valmiuden tulee vastata alueellista palvelutasopäätöstä ja palvelutasopäätöksen tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. Pelastustoimen tehtävät on kyettävä hoitamaan tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla.
Pelastustoimen palvelutasopäätös valmistellaan ja vahvistetaan aina viideksi vuodeksi kerrallaan. Etelä-Karjalan pelastuslautakunnan 22.10.2020 vahvistama palvelutaso on voimassa 31.12.2025 saakka.
Palvelutasopäätöksessä maakunta on jaettu (toteutuneiden onnettomuuksien perusteella) 1 km x 1km riskiruutuihin. Yksittäisen riskiruudun riskiluokkaa korotetaan, jos viiden vuoden seurantajaksolla siinä on tapahtunut vähintään kaksi merkittävää onnettomuutta. Näitä ovat mm. rakennuspalot, tieliikenneonnettomuudet, sortumat, räjähdykset, vaarallisten aineiden onnettomuudet ja ihmisten pelastamistehtävät.
Etelä-Karjalassa I-riskiluokkaan kuuluvia 1km x 1km alueita eli riskiruutuja on neljä. II-riskiluokkaan kuuluvia alueita on 97 kappaletta ja III-riskiluokkaan kuuluvia alueita 108 kappaletta.
Pelastustoimen valmius ja resurssit tulee mitoittaa siten, että I. riskiluokassa ensimmäinen yksikkö tavoittaa onnettomuuspaikan 6 minuutissa ja avunsaantiaika on korkeintaan 13 minuuttia. II. riskiluokassa ensimmäinen yksikkö tavoittaa onnettomuuspaikan 10 minuutissa ja avunsaantiaika on korkeintaan 16 minuuttia ja III. riskiluokassa ensimmäinen yksikkö tavoittaa onnettomuuspaikan 20 minuutin kuluessa ja avunsaatiaika on korkeintaan 24 minuuttia.
Pelastusyksikön lähtöaika riippuu palokuntamuodosta. Päätoiminen paloasema on jatkuvasti miehitettynä ja kykenee lähtemään tehtävälle minuutin kuluessa hälytyksestä. Sopimuspalokunta lähtee hitaammin (5min) ja sen toimintakyky perustuu varallaolojärjestelmään. Sopimuspalokunnissa sovellettava 5 minuutin lähtöaika on myöhemmin katsottu eri oikeusasteissa täydeksi työajaksi, koska se sitoo tekijänsä työhön myös vapaa-ajalla.
Alueuudistuksen uhkat ja mahdollisuudet
Alueuudistuksessa ongelmana on se, että pelastustoimelle ei ole korvamerkitty omaa rahaa, eikä mikään estäisi käyttämästä rahoja muihin menoeriin pelastustoimen kustannuksella. Päätöksenteossa onkin nyt tärkeää, että alueellisesti turvataan pelastustoimelle riittävä budjetti. Pelastustoimi ei saa jäädä alueuudistuksessa terveydenhuollon varjoon. Pelastustoimen resurssit ja rahoitus tulee mitoittaa siten, että vahvistettua palvelutasopäätöstä voidaan noudattaa ja jättää varoja myös pelastustoiminnan kehittämiselle.
Tulevaisuudessa hyvinvointialueilla pelastustoimi ja ensihoitopalvelut toimivat saman katon alla ja tämän luulisi edesauttavan viranomaisyhteistyön tiivistämistä. Viranomaisyhteistyötä kehittämällä pystytään paremmin varautumaan erilaisiin poikkeus- ja erityistilanteisiin.
Mielipiteeni hybridiyksiköistä
Joidenkin arvioiden mukaan pelastusalalle on lähivuosina muodostumassa hankala rekrytointiongelma ja puhutaan jopa 3000 pelastajan vajeesta. Työtuomioistuimen päätökset sopimuspalokuntien varallaolojärjestelmistä tuovat omat haasteensa ja lisäävät kustannuksia.
Yksi ratkaisu pelastustoimen tuottamiseen pienemmillä paikkakunnilla on ollut ns. moniammatillinen yksikkö (=hybridiyksikkö). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että alueella päivystää erikoisajoneuvo, josta löytyy ambulanssivarusteiden lisäksi pelastustyössä tarvittavia välineitä. Moniammatillisessa yksikössä työskentelee työparina pelastaja ja ensihoitaja.
Jos sattuu tulipalo, hälytetään moniammatillinen yksikkö aloittamaan sammutus- ja pelastustyöt. Rajoitteena on savunsukellus, jota ei voi työturvallisuussyistä suorittaa yksin. Savusukeltamisessa tarvitaan aina turvapari. Moniammatillisen yksikön lisäksi hälytys annetaan sopimuspalokunnalle tai lähimmälle ammattipalokunnalle, joka tulee sitten pienellä viiveellä kohteeseen.
Liikenneonnettomuustilanteessa moniammatillisen yksikön pelastaja aloittaa tieliikennepelastamisen ja ensihoitaja hoitaa samanaikaisesti potilaita. Paperilla varsin kustannustehokas ja toimiva konsepti mutta sisältää paljon ongelmia. Moniammatillisen yksikön pelastaja toimii alkuvaiheen pelastustoiminnan tilannepaikan johtajana eli käytännössä virkavastuullaan johtaa pelastustoimintaa. Hätätilapotilaan ympärille tarvitaan osaava hoitotiimi ja hätätilapotilaan hoitaminen yksinään on lähes mahdotonta. Joskus potilaan kuljettaminen sairaalaan tulee aloittaa niin nopeasti, että pelastustoiminnan tehtävät on pakko jättää hoitamatta.
Kuinka hälytys priorisoidaan jos samanaikaisesti tulee hälytys sekä kiireelliseen ensihoitotehtävään että rakennuspaloon. Moniammatillinen yksikkö ei kykene hajautumaan saati toimimaan tehokkaasti toisistaan erotettuna. Rakennuspalot aiheuttavat hoitamattomana mittavia aineellisia vahinkoja ja vastaavasti vakavissa terveydenhäiriöissä menetetään ihmishenkiä.
Sairaankuljetuksen yhteydessä pelastustoimen viranhaltija ei ole kykenevä hoitamaan omaa työtään useampaan tuntiin. Siirtokuljetus sairaalaan saattaa ottaa aikaa todella kauan ja paluumatkalla tyypillisesti hälytetään jo seuraavalle ensihoitotehtävälle. Mikäli moniammatillinen yksikkö ei kykene kuljettamaan potilaita sairaalaan, ei sille ole käyttöä ensihoidon resurssina.
Etelä-Karjalassa ensihoitopalvelut on järjestänyt sairaanhoitopiiri ja ambulanssit on saatu miehitettyä kahdella ensihoitoalan erityisosaajalla. Ensihoitajat toimivat sairaanhoitopiirin vakituisissa työsuhteisissa ja heillä kaikilla on ensihoitotyössä vaadittava ammattitaito ja koulutus. Ambulanssissa työskentelevällä ensihoitajalla on tyypillisesti ensihoidon ammattikorkeakoulututkinto (ensihoitaja AMK) ja osa heistä on syventänyt osaamistaan vielä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon- tai eri johtamiskoulutusten muodossa. Ensihoitajalla on pidemmälle viedyt hoito- ja lääkeluvat, joiden avulla voidaan aloittaa jopa tehohoitotasoinen apu tapahtumapaikalla.
Etelä-Karjalan maakunnassa ei tarvita moniammatillisia hybridiyksiköitä, koska nykyinen järjestelmä on parempi. Palvelua voi kehittää paremmaksi mutta ei heikentää.
Ensihoidon ja pelastustoimen yhteistyön tiivistäminen on tärkeää ja synergiaa saadaan esimerkiksi sijoittamalla ambulanssit ja paloautot samaan talliin. Pelastajalla on perustason ensihoitajan pätevyys ja näin ollen pelastusyksikköjä voidaan käyttää apuna kiireellisissä ensivastetehtävissä, mikäli potilaan luokse ei ole saatavissa välittömästi ambulanssia. Pelastustoimen riittävät resurssit on turvattava eikä pelastustoimen tarpeet saa jäädä alueuudistuksessa terveydenhuollon varjoon.
